8 päivän seikkailu Päijänteellä

8 päivän seikkailu Päijänteellä

lauantai 30. toukokuuta 2015

Päijänne voitti, tällä kertaa...

Oma Päijänteen valloitukseni katkesi neljään päivään ja sunnuntaihin. Sairastuminen ja kovat kuumetilat pakottivat keskeyttämään ja kaivamaan evakuointikortin taskusta, toisen kerran kohta kymmenen vuotta kestäneen retkeilyuran aikana.

Koko retken idean toisena "isänä" ja yhtenä järjestäjistä, päällimäisenä tunteena oli järjetön pettymys. Kuukausien työ tuntui valuvan hukkaan.

Muutaman päivän kotona toipumisen jälkeen alkoi sitten se kuuluisa oppiminen. Eihän se työ hukkaan mennyt! Kuukausien aikana tehdyt ja suunnitellut riskianalyysit ja turvallisuus- ja reittisuunnitelmat tähtäävät juuri näihin tilanteisiin. Tarkasti mietityt evakuointipisteet varmistivat oman nopean evakuointini tilanteesta. Reittisuunnitelma takasi ryhmälle jo tuohon asti ja vielä puoli viikkoa tuosta eteenpäin turvallisen ja suunnitellun reitin.

Varsinkin retken tulevat melontaohjaajat, ottakaa nämä asiakirjat vakavasti. Aina ei ole aikaa miettiä miten toimitaan, ja silloin on helppo kaivaa valmiit suunnitelmat esiin ja toimia niiden perusteella.

Nyt melkein viikko jälkeenpäin, voin sanoa, että on onni tehdä töitä rautaisten ammattilaisten kanssa. Erityiskiitos turvaveneen porukalle nopeasta evakuoinnista keskeltä Päijännettä ja hyvästä huolenpidosta, kun makasin puoli tajuttomana veneen lattialla :).

Onnea melontaryhmälle, joka päihitti Suomen toiseksi suurimman järven. Ei ole helpoin järvi meloa! Erityisrespektit Iskalle ja Samille, jotka suorittivat oman unelmani ja meloivat vielä Vesijärven samaan putkeen. Kovaa porukkaa!

Melokaa ja retkeilkää turvallisesti. Itse suunnittelen jo revanssia Päijänteen kanssa :)!

Juhani, Villituli

torstai 28. toukokuuta 2015

Viimeiset kilometrit

Vaikka ei tahtoisi, retki lähenee loppuaan. Istumme evästauolla, retken viimeisellä. Pulkilanharjulla ravintola Reimarin rannassa tuulee hieman, mutta melojille se tarkoitti miellyttävää myötätuulta. Ensimmäistä kertaa koko retken aikana pääsimme tilanteeseen, jossa odottelemme kirkkovenettä eikä päinvastoin.
Olemme sopineet,, että saavumme koulun rantaan Asikkalan kirkolle klo 14. Retki alkoi Jyväskylästä lähtökahveilla ja päättyy luonnollisesti tulokahveihin. Sivistyksen hyvät puolet kuten jäätelö alkavat vähitellen muistua mieleen. Retkellä olemisen lumousta on silti aina haikeanvaikeaa rikkoa. Kun nousemme kajakeista, on retki peruuttamattomasti ohi. Paitsi niillä kahdella, jotka suunnittelevat melovansa perään vielä Vesijärven, jonne pääsee Päijänteeltä Vääksyn kanavan kautta.
Retki on ollut uskomattoman upea. Tämä kannatti tehdä ja kokea. Lukemattomat uudet pitkien ekskursioiden ja tapahtumien suunnitelmat risteilevät jo mielessä. Päijänne jylhässä kauneudessaan on niin suuri, ettei sitä oikein ymmärrä kuin kulkemalla sen omin voimin läpi. Olen kiitollinen siitä, että sain kokea tämän, juuri näiden ihmisten kanssa. "Todella hyvä sisävesiristeily", kuten vierelläni melonut Sami asian kiteytti.
Kajakki kivikossa
Kimaltavissa vesissä
Aamukahvi
Aurinkoa vastaan raju kerros rasvaa
Pulkkilanharju kukkii
Kirkkovene odottaa retken viimeistä lähtöä
Kalatalouden joukkue jättää Kelventeen
Valmiina viimeiselle melontaetapille. Vyö mallillaan.
Ihanat naiset Hinttolanhiekalla
Aamupala Kelventeen hiekoilla

Salmelasta Hinttolanhiekalle

Salmelan partiokämpppä tarjosi rauhalliset ja mukavat puitteet tiistai-illalle ja keskiviikon vastaiselle yölle. Tunnelmallinen sauna lämpeni ja moni retkeläinen kastautui Vähä-Kellosalmen vedessä. Sisämajoitus houkutteli - kämpän ja muiden rakennusten sängyt olivat täynnä. Itse nukuin sikeästi ja makeasti rannan grillirakennuksessa eli klubilla, ilmapatjan päällä. Ihana yö.

Seurueeseen liittyi kolme uutta soutajaa, mm. Salpauksen Asikkalan toimipisteen eläkkeelle jäävä opetusalapäällikkö Seppo Leppänen. Kirkkoveneen kippari Pyry Lätti antoi perehdytyksen soututekniikkaan ja veneturvallisuuteen. Vene lähti lipumaan kohti Päijänteen kansallispuistoon kuuluvaa Kelventeen harjusaarta yhdentoista maissa.

Melojille keskiviikko oli astetta koulutuksellisempi. Matkamelonta leppoisassa tuulessa sujui ryhmältä vaivatta, mutta käytimme aikaa myös oman ohjaajuuden pohtimiseen sekä melontaohjaajilta vaadittavan taitotestin tekniikoiden harjoitteluun. Lounastauo pidimme kansallispuiston kuuluvassa Lietsaaressa, joka on lempipaikkojani Päijänteellä. Idyllisen kaunis, kapea hiekkainen niemi aaltojen sylissä.

Leiriin saavuimme illansuussa hinausharjoitusmuodostelmassa. Tajutonta esittävää melojaa ja hänen tukijaansa hinasi kolme melojaa ketjussa. Maksiminopeudeksi mitattiin 8,2 km.

Melojien palaveri nielaisi pitkän tovin, mutta onneksi ehdimme vielä istua viimeistä yhteistä iltaa tulilla. Herkut paistuivat tulilla ja porisivat retkikeittimissä. Iskettiin tarinaa ja pohdittiin retken kohokohtia. Joillekin melojille se oli yömelonta voimistuvassa tuulessa , monille Tehinselälle saapuminen legendaarisen Tehinsilmän kautta. Itselleni se oli rauhallinen, täydellinen hetki yksin Lietsaaren aurinkoisella hiekkapenkereellä selälläni makaillen, sormet kevään ja auringon lämmittämään hiekkaan työnnettyinä.

Parhaillaan leirissä kuuluu kännykän piipitystä teltoista retkeläisten heräillessä viimeiseen aamuumme yhdessä. Kaulushaikara puhaltelee Hinttolan saaressa, käki kukkuu harjulla ja uuttukyyhky kujertaa. Ensimmäisten herääjien virittämä nuotio räiskyy jo. Taidan itsekin liittyä tulille.

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

7. Retkipäivä, Päijänteen kansallispuisto

Reissun viimeinen leiri Kelveteellä. Matka on ollut vaiherikas ja hieno. Fiilikset ovat hieman kaksijakoiset, toisaalta haikeat, mutta toisaalta hienoa päästä kotiin. Päivän aikana melontaryhmässä oli tekniikkapainoitteinen päivä, tulevat melonnanohjaajat teroittelivat kynsiään ohjaajakoetta varten. Päijänne päästä päähän alkaa olemaan finaalissa!

tiistai 26. toukokuuta 2015

6. Retkipäivä, Tehinselkä

Tänään teimme paluun "kotivesille" tyynessä, lämpimässä ja aurinkoisessa säässä. Tehin ylitys hoidettiin aikalailla suorilla linjoilla koska säät suosivat isolla kädellä.

Ruolahdesta Salmelaan

Retken kuudes päivä oli tyyni ja aurinkoinen, käsittämättömän upea. Kovilla keleillä arvaamaton ja ankara Tehinselkä aukeni eteemme Tehinsilmän loiston takaa täysin tyynenä ja kirkkaana. Veden ero Pohjoi-Päijänteeseen oli todella silminnähtävä, pohjan kivet erottuivat selkeästi syvällä pohjassa.

Tehinsilmälle pääsy oli samalla jonkinlainen merkki kotivesille saapumisesta. Valtava Tehinselkä on melontamatkan päässä Asikkalasta ja suosittu opetuskohde aallokkonsa vuoksi. Tällä kertaa sää oli epätodellisen tyyni ja lämmin. Melontavaatetusta oli pakko keventää. Itsekin luovuin kuivapuvusta ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Päivän melonta oli leppoisa ja vaivaton, virkistävää nautiskelumelontaa.

Kirkkovene näytti leijuvan horisontissa veden päällä. Kaukaa katsottuna se näytti pinnallla ryömivältä tuhatjalkaiselta. Soutu sujui, mutta osalla on aika komeat rakot ja teipit kämmenissään. Muutama soutaja vaihtui tänään, huomenna saamme seuraamme kolme uutta. Jatkamme matkaa kohti Kelventeen Hinttolanhiekkaa. Kenties poikkeamme kahveilla Padasjoella. Nyt unille.

maanantai 25. toukokuuta 2015

Jämsästä Ruolahteen

Kurkkovene ja kaksi uutta melojaa liittyivät retkikuntaan tänään Jämsän Edesniemen satamasta. Aurinkoinen, mutta tuulinen päivä jätti jälkensä monen vesillä virkistyneen kasvoihin. Kevätjuhlassa noutaa todistuksensa muutama tosi erikoisesti ruskettunut meloja.

Iltaa kohden tuuli tyyntyi. Kirkkovene saapui Ruolahden satamaan jo ennen viittä, melojat seitsemän aikaan. Iltapalaverit päivän kulusta ja ruokailut sujuivat tässä omakotitalojen katveessa, härkälintujen ja joutsenten huudellessa. Yllätyimme kylteistä, joiden mukaan Päijänteen virkistysalueyhdistys ei enää ylläpidä Ruolahden satamaa. Polttopuita ja kirves löytyi, mutta sahaa ei. Lämpeni se sauna retkisahalla tehdyillä puillakin, mutta nuotiotulet jäivät vähäisemmiksi.

Huomenna uusin voimin kohti Vähä-Kellosalmea ja Salmelaa. Härkälinnut, olkaa jooko jo hiljaa! Tarvitsemme lepoa valloittaaksemme Tehinselän.

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

3.-4. Melontapäivä, Yömelonta

Tiimimme lähti n. Klo 21 aikaan melomaan kauniissa auringonlaskussa kohti auringonnousua. Usean selänylityksen jälkeen edessä oli tähänastisista ylityksistä pisin n. 5km. Tällä sellällä oli kohtalaista ristiaallokkoa. Muutenkin matkaan tuli yön aikana mutkia sairastumisien muodossa (jo aikaisempien lisäksi). N. Klo 3 olimme leirissä Vuorissalossa. Päivä lepoa ja matka jatkuu alkuillasta.